Unelmia ja päiväkotihommia: Maailmanlopun meininkiä

Perjantai-iltana päätettiin lähteä vähän ulos syömään ja nauttimaan. Tottakai alkoi sataa heti kun päästään ulos, joten kipaistiin hakemaan sateenvarjot messiin. Treffattiin Peppiina matkalla ja lähdettiin yhdessä suuntaamaan rantaan ravintola Makamakaan (Passeig Don Joan Borbó Comte Barcelona 76). Meidän suomalainen harjoittelukoordinaattori oli suositellut paikkaa meille ja myös Peppiina oli kuullut paikasta hyvää. Ilma oli aivan kammottava, vettä tuli vaakatasossa ja tuulenpuuskat oli todella kovia. Sateenvarjot meni pari kertaa ympäri ja yhdestä tuli lähes käyttökelvoton tällä reissulla... Muutama salamakin välähteli aina välillä ja ukkonen jyrähteli.

Päästiin kuitenkin perille ravintolaan ja mentiin sisään. Paikka oli ihan täynnä ja tarjoilija etsi meille pöytää hetken aikaa. Saatiin pöytä terassilta ja vähän epäiltiin halutaanko syödä ulkona. Otettiin kuitenkin pöytä vastaan ja itse asiassa terassilla oli aika mukava istua. Terassi oli täynnä lämpölamppuja ja huopia, joten kylmä ei tullut. Tilattiin Mojitokannu, hampparit ja parit ranskalaiset yhteiseksi. Mojito oli taivaallista! Ihan kuin mehua olisi juonut. Eikä hamppareissakaan todellakaan ollut valittamista. Ehdottomasti täytyy mennä uudestaan paremmalla säällä. Paikka on aivan rannan tuntumassa ja varmasti upea aurinkoisella säällä.

Oltiin saatu ruuat jo pöytään kun huomattiin, että sisältä vapautui yksi pöytä. Käytiin kysymässä voisimmeko siirtyä siihen, mutta se oli kuulemma varattu. Sanoimme, että voimme hyvin jatkaa syömistä ulkonakin. Jatkoimme syömistä ja juomista ja hetken kuluttua tarjoilijat tulivat kertomaan, että nyt sisällä olisi vapaa pöytä meille ja meidän ei tarvitsisi tehdä muuta kuin siirtyä itse pöytään, he siirtäisivät meidän ruuat ja juomat puolestamme. Siis mieletön palvelu! Ei oltu mitenkään sanottu että halutaan sisälle heti jos pöytä vapautuu, vaan he tulivat itse kertomaan vapaasta pöydästä.

Paikka oli sisältä aika hauska. Seinät olivat täynnä puisia haarukoita, lusikoita ja veitsiä, joihin asiakkaat olivat kirjoittaneet terveisensä. Pitihän meidänkin jättää omat terveiset ja Laura taiteilikin meille upean muumipeikon!

Noi hedelmät <3

Asiakkaiden terveisiä

Suomi Finland!

Syötyämme ja juotuamme seuraamme liittyi Essin kaveri Hanna, joka myös suorittaa harjoittelua täällä. Hannan tultua Laura ja Peppiina lähtivät omille teilleen ja me muut jäimme vielä Makamakaan istuskelemaan sangriakannun äärelle, heh. Kannun tyhjennettyä lähdimme mekin saattamaan Mirannaa kotiin ja Essi ja Hanna jatkoivat vielä matkaa lähikuppilaan.

Päädyimme Hannan kanssa The Lime House -nimiseen baariin (Carders 31). Paikka näytti ulkoa todella pieneltä, mutta porukkaa oli paljon. Sisällä kävi ilmi, että paikka olikin aika iso ja hauska. Asiakkaat olivat nuoria ja hyvä musiikki soi. Tilasimme mojitot ja mietimme miten tutustuisimme ihmisiin :D Mojitot muuten oli pikkusen tujumpaa tavaraa kuin mihin Suomessa on tottunut... Hetken kuluttua meille tulikin juttelemaan Hollannista kotoisin oleva nuori mies ja hetken juteltuamme liityimme hänen kaveriporukkansa seuraan. Heitä oli iso porukka ja kaikki kotoisin eri puolilta maailmaa, Hollannista kuitenkin suurin osa. Muutamaa mojitoa ja jekkushottia myöhemmin pääsin kotiin nukkumaan.

Lauantailta ei olekkaan sitten mitään kerrottavaa, sillä päivä meni Essin osalta sängyssä. Tulipa opittua, että ihan niin montaa mojitoa ei kannata ensi kerralla ottaa! Laura kävi Peppiinan kanssa Tibidabossa (siitä lisää erillisessä postauksessa) ja Miranna kävi kaupassa. Illalla kokkailtiin yhdessä pinaattilettuja kasvistäytteellä, nam!

Hypätään suoraan sunnuntaihin. Nukuttiin pitkään ja aamupalan jälkeen lähdimme kohti El Ravalin katuja. Tuli taas todettua, että täällä ei todellakaan ole sunnuntaisin MITÄÄN tekemistä, sillä lähes kaikki paikat on kiinni pieniä supermercateja, satunnaisia putiikkeja ja ravintoloita lukuunottamatta. Raval vaikutti alueena todella kivalta varsinkin näin päiväsaikaan, joten ehdottomasti täytyy mennä sinne uudelleen tutkimaan putiikkitarjontaa.

Tapasimme taas Peppiinan ja suuntasimme sitten yhdessä syömään. Päädyttiin kivannäköiseen ravintolaan nimeltä Dostrece (Carrer Carme 40). Päätimme kaikki syödä Menu del dian, eli päivän menun. Päivän menuun yleensä kuuluu alkuruoka, pääruoka, jälkkäri ja yksi ruokajuoma. Tämä setti kustansi vaivaiset 12e ja ruoka oli loistavaa! Essin valitsema kanahampurilainen oli kyllä hieman kyseenalainen, koska lautasella oli kanapihvi juustolla, ranskalaiset ja salaatinlehti. Ei sämpylöitä?! Se oli kyllä mainittu ruokalistalla, mutta miten sitä voidaan kutsua hampurilaiseksi, jos saa pelkän pihvin. No mutta, hyvää oli kaikesta huolimatta! Muilta lautasilta löytyi tonnikalasalaattia, sienikeittoa sekä pinaattipastaa. Ruokailun jälkeen haahuiltiin vaan ympäriinsä ja lopulta päädyttiin hakemaan Peppiinan tavaroita hostellilta ja saatettiin hänet lentokenttäbussiin. Käppäilimme kotiin ja nyt ollaan vietetty rauhallista sunnuntai-iltaa. Huomenna Laurakin pääsee vihdoin taas töihin! Toivottavasti tän reissun sairastelut olisi nyt tässä kaikki. Toiveissa olisi, että ensi viikolla pääsisi lenkille pitkästä aikaa.

60m korkean patsaan huipulla komeilee itse Kristoffer Kolumbus ja osoittaa kohti länttä. Huipulle pääsee hissillä ihastelemaan maisemia. Ei klaustrofobikoille.