Horta haltuun! ...or not.

Meillä oli tänään retkipäivä!

Töissä oli muuten aivan normaali päivä, paitsi että iltapäivän valmistelutunti vaihtui jonkinlaiseen harjoittelijoiden kriisipalaveriin. Päiväkodilla on ollut porukkaa paljon sairaana ja taudit ovat liikkuneet siellä jo useamman viikon. Palaverin aiheena oli siis lähinnä sairauksista johtuvat poissaolot. Meitä tilanne lähinnä nauratti/ihmetytti, sillä siellä käsitellyt asiat kuulostivat lähinnä itsestäänselvyyksiltä. Harjoittelukoordinaattori muun muassa painotti, ettei päänsäryn vuoksi pitäisi jäädä kotiin. Toisaalta keskusteluissa selvisi, että esimerkiksi yksi harjoittelija oli parhaillaan korvatulehduksen vuoksi kotona, joten eipä sinällään ihme, että työpaikalla oltiin vähän kireinä poissaoloista... Täällä meillä myös flunssa koettelee; Essi ja Miranna niiskuttelevat jo toista päivää (mitä ihmettä, Laura ei ole kipeänä?!?), mutta me tsempataan ja painetaan duunia sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla!!

Työpäivän päätteeksi otettiin sitten metro siitä Poblenoun asemalta (keltainen linja, vaihto vihreään Passeig de Gracian asemalla) ja suunnattiin sillä Hortaa kohti, pois jäätiin Mundetin asemalla. Tarkoituksena oli mennä tutustumaan labyrinttipuistoon. Oltiin taas kirjoitettu tarkat ohjeet asemalta ja tutkittu ennalta karttaa nenät kiinni tietokoneen näytössä. Eipä siitä taaskaan mitään hyötyä ollut. Asemalta lähdettiin mututuntumalla suuntaamaan yliopistolta näyttävää aluetta kohti. Siellä sitten hetken pyörimme eksyneen näköisinä, kunnes mukava raksamies vinkkasi meitä luokseen ja kysyi "Jardis del Laberint?""Si, Si!". Mieheltä ohjeet saatuamme löysimme kyseisen puiston.

Jardis del Laberint on Barcelonan vanhin puisto ja tunnelma oli ihanan romanttinen <3 Paikka koostui erilaisista puutarhaosuuksista, vanhoista Versailles'n tyylisistä rakennuksista sekä tietysti päänähtävyydestä labyrintistä. Kierrettiin ympäri puistoa ja ihailtiin kukkivia kirsikkapuita ja kaikkien ennakko-oletuksia vastaan; EI eksytty labyrinttiin!

Mihis sitä menis sit?

Umpikuja, hups.

MAALI!

Puistosta otettiin suunnaksi Dante Alighieri-katu, missä matkaoppaan mukaan piti sijaita ravintoloita, kauppoja ja baareja. Kirjoittamistamme reittiohjeista ei ollut taaskaan hyötyä. Suunnistettiin paikalle lähinnä bussipysäkeiltä löytyvien karttojen mukaan ja Mirannan päättäväisellä johdolla löydettiin perille! Suunnitelmissa oli löytää jokin kahvila kyseiseltä kadulta. Lopulta päädyttiin Hortan mummojen valtaamaan Granier-kahvilaan (Passeig Maragall). Myyjä ei puhunut englantia, mikä ei enää yllättänyt. Komiasti saatiin kuitenkin teet ja croisantit nenän eteen (1,60€ !!)

Masut täynnä aateltiin suunnata Turó de la Roviran näköalapaikalle. Vähän matkaa käveltyämme tajuttiin, että ei hitto, meijän pitäis kävellä sinne ylös, eikä matka ollut ihan mikään lyhkänen. Lisäksi alko tulla pimeä, eikä kauheasti houkuttanut ajatus tuntemattomista kaduista pimeällä ja ilman minkäänlaista karttaa. Päätettiin, että tullaan uusiks vähän paremmalla ajalla. Lähdettiin siis kohti bussipysäkkiä. Ei se sitten ihan niin hyvin mennyt kuin Strömsössä. Pysäkki löyty hyvin ja bussikin tuli ajallaan. Kyytiin päästyämme utelimme kuskilta "Estacio de Franca?" ja myöntävän vastauksen saatuamme hyppäsimme kyytiin. Sitten selvisi, että olemme pysäkin päässä päätepysäkistä, eli siis olimme metkalla väärään suuntaan. Muut matkustajat olivat kyllä ystävällisiä, ja parhaansa mukaan yrittivät selventää meille tilannetta, espanjaksi siis. Osa tajuttiin, osa ei. Päätepysäkillä kuski sitten selvensi, että paikalle tulee kohta uusi bussi, joka menee Barcelonetaan päin ja pääsemme sillä kotiin. Tämä kuski siis osasi paremmin englantia kuin paikalliset lääkärit.. Lopulta pääsimme sitten oikeaan suuntaan menevään bussiin ja kotio, loppu hyvin kaikki hyvin!

Toisin sanoen, ei mitään uutta Espanjan auringon alla ;) Aiotaan kuitenkin jatkossakin tehdä samantyyppisiä reissuja ja suositellaan kyllä tänne matkaavia tekemään saman! Näkee Barcelonaa muutenkin, kuin turistivinkkelistä.

Horta

Tonne piti kiivetä. Toiste sit.

"Jack, I'm flying!"

- Essi, Laura & Miranna